Kohti New Yorkia läpi syvän etelän

Julkaistu 06.09.2010

Lähdimme kohti Alabamaa ja olimme bonganneet tikka-karttaan-tekniikalla pikkukaupungin keskeltä Alabamaa nimeltään Montgomery. Tarkoituksena oli ottaa muutama kierros golfia, syödä kunnon BBQ-pihvit ja katsella vähän oikeata rahvasta amerikkalaista elämää syvällä etelässä. New Orleans jätettiin taakse ja ajoimme pikkupätkän Mississipin osavaltiossa ja saavuimme Alabaman rajalle. Hauska yhteensattuma että radiokanavaa vaihdettuamme kajareista kuuluu Sweet Home Alabama by Lynyrd Skynyrd juuri rajan ylitettyämme. Liekkö sitten tarkoituksella tehty tai puhdasta sattumaa, mutta episodi aiheutti jonkun verran ihmetystä autoseurueessa. Jopa salaliittoteorioitakin ehdotettiin kun kerran USA:ssa ollaan. Pysähdyimme rajan ylitettyämme Resting Arealle josta jo aiemmin olen kertonut.

Keskellä syvää etelää

Ei muuta kun keuhkot täyteen etelän kosteaa ja lämmintä ilmaa ja kohti Montgomeryä. Maisemat oli komeita kun ajelimme aluksi kohti itää pitkin Mexicon lahden rantaa läpi Mobilen kaupungin. Tästä keula koilliseen ja parin tunnin ajelun jälkeen saavuimmekin Montgomeryyn. Auto parkkiin jo tutuksi tulleen Super8-motellin pihaan, kamat kantoon ja motellihuoneeseen etsimään netistä läheisiä golf-kenttiä. Bongasimme sopivan golfkentän muutaman kymmenen kilometrin päästä ja sinne saavuttuamme vastaanotto oli jälleen kerran lämmin. Ehkä tämä on oikeasti sitä etelän vieraanvaraisuutta. Jotenkin tuntuu että täällä esimerkiksi golfkentän väelle on kunnia että me, kaukaa euroopasta, tulleet vieraat tulevat juuri heidän golfkentälle. En tiedä johtuuko se siitä että kilpailu on niin kovaa, vai puhtaasti amerikkalaisesta vieraanvaraisuudesta ja palvelukulttuurista, mutta joka tapauksessa se tuntuu hienolta ja toivoisi suomessakin saavan vastaavaa palvelua. Saavuimme kentälle myöhään ja jouduimme jättämään kierroksen kesken pimeän saavuttua. Viimeisellä reiällä meitä vielä viihdytti tulikärpäset, jotka näyttävät todella hienoilta vilkkuvine valoineen pimeässä. Luonto on ihmeellinen.

Kunnon pihviä ja buffettia

Kierroksen jälkeen kävimme vielä paikallisessa supermarketissa ja olimme varmaan jonkun verran massasta poikkeavia kun kaikki muut, huom. siis kaikki muut, olivat tummaihoisia. Ei siinä muuten mitään, mutta olo oli vaan sellainen että joku tuijottaa. Silti kaikki olivat hyvin ystävällisiä. Eikä mitään redneck-meininkiä näkynyt, varmaan juuri johtuen väestön ihonväristä. Kaupassa yleinen hintataso on jonkun verran halvempi, mutta täällä verot lasketaan ostoksien päälle vasta kassalla, joten alussa hinnat hieman hämäävät. Ja ravintolassa ollessa voi listahintoihin laskea helpostikin sen 15% lisää johtuen juuri veroista ja tipeistä. Eli ravintolahinnat ei juurikaan poikkea suomen vastaavista. Mutta toisaalta täällä annokset ovat paljon isompia joten suoraa vertailua on vaikea tehdä. No otetaan esimerkkinä Steakhouse-ravintola jossa kävimme golfkiekan ja kauppareissun jälkeen. n.500 gramman pihvi + kaninruuat ja juoma. 22$ veroineen ja tippeineen. No kerran Alabamassa ollaan niin pihvi ei voi olla kallista. Kertokaa mistä suomesta saa tuollaisen annoksen noin 20 eurolla? No suomesta ei taia saada edes puolen kilon pihviä mistään.

Atlanta - Cokiksen koti

Olimme saaneet tarpeeksemme rahvaasta amerikan meiningistä ja lähdimme kohti isompia kuvioita. Seuraava kohteenamme olikin sitten Atlanta, tämä Georgian ydin ja olympiakaupunki. Saavuimme Atlantaan lauantaina puolen päivän aikaan ja tarkoituksenamme olisi käydä Olympiapuistossa, Coca-Cola -Museossa ja maailman suurimmassa Aquariumissa jossa voi uiskennella valaiden kanssa, ja muutenkin ottaa rennosti viikonloppu mukavan oloisessa kaupungissa keskellä idyllistä etelää. Suunnitelma tyssäsi heti alkuunsa kun pääsimme keskustaan. Tiesimme kyllä Labor Day -nimisen pidennetyn viikonloppuvapaan olemassaolosta mutta emme älynneet miten se vaikuttaa täällä isossa maailmassa. Sen verran Labor Daysta että sitä oikeastaan voi verrata parhaiten suomen Vappu-pyhiin. Eli pidennetty viikonloppu molemmista päistä. No keskusta oli aivan tupaten täynnä ihmisiä ja kirsikkana kakun päällä juuri tänä viikonloppuna kaupungissa järjestettiin College Football -kauden, eli amerikkalaisen jalkapallon ns. lukiopelien avajaismatsi. College Football täällä on aivan järjettömän suosittua ja sitä ei voi oikein edes verrata mihinkään suomessa tapahtuvaan lajiin, koska täällä fanikulttuuri on aivan erilaista.

Esimerkiksi kaupungin parkkipaikat keskustassa olivat täynnä peliin liittyviä promotapahtumia ja osa niistä oli varattu leirityijille. Kokonaiset perheet, ellei jopa koko suku, olivat pystyttäneet ison avonaisen teltan keskelle parkkipaikkaa ison kaupungin keskustaan. Siellä koko poppoo vieri vieressä, kuin sillit tynnyrissä, grillaili lihaa ja joi kaljaa kannattamansa joukkeen väreissä. Molempien joukkueiden faniryhmittymiä vieri vieressä sulassa sovussa. Hämmentävää, mutta omalla tavallaan aika hienoa. Niinkuin sanoin, täällä fanitus on erilaista. Se on enemmänkin elämäntapa, johon liittyy koko perhe ja perhematkat eripuolille maata. Ilmeisesti jokaisessa amerikkalaisessa asuu sisällä pieni karavaanari. Sen huomaa oikeastaan joka puolella missä kuljetkin että ns. camping on kyllä amerikkalaisuuden yksi isoimmista ilmentymistä. No on sanomattakin selvää, että koko Atlantasta ei löytynyt yhtäkään huonetta mistään hotellista keskustan tuntumasta. Ja kuitenkin tavotteenamme oli ottaa vähän ohraista muiden juhlijoiden mukana, joten kauemmaksi majoittuminen ei tullut kulkupolitiikan takia kysymykseenkään. No tappio oli vaan nieltävä ja vaihdetta suunnitelmia. Lähdimme iltapäivästä ajelemaan kohti Charlottea, jonne matkaa oli kuitenkin päälle 500 kilometriä ja aurinko alkoi laskemaan. Tiesimme olevamme siellä illalla yhdentoista maissa ja majoitus oli kysymysmerkki juuri Labor Dayn takia. No aina pitää olla vähän jännitystä elämässä ja onhan meillä tuttu ja turvallinen, sekä iso muulimme Tahoe, hätäyöpymistapauksia varten.

Charlotte - Etelän helmi

Saavuimme pimeällä yöllä Charlotteen ilman minkäälaista käsitystä koko paikasta. Luovimme itsemme lähimmän Best Western -hotellin pihaan muutama kymmenen kilometriä keskustasta. Ajoimme Tahoen aivan hotellin oven viereen ja etsimme hotellin Wi-Fi:n eli langattoman verkon, kuten suunnittelimme, ja pohdimme että jäämmekö tähän yöksi vai suuntaammeko keskustaan. Kollektiivisella päätöksellä etsimme netistä hotellin keskustasta. Teimme näin oikeastaan kahdesta syystä. Siksi että pettymys Atlantasta vielä kaihersi mieltä ja halusimme vähän rentoutua baarielämän merkeissä ihmisten parissa Montgomeryn junttimeinikien jälkeen. Ja myös siksi, että Ilkalla oli ilmeisesti jonkinlainen kuudes aisti lähitulevaisuudesta. Kuin jonkun asteen transsissa Ilkka oli sitä mieltä, että pakko mennä keskustaan, pakko mennä keskustaan. Tuli aivan Twin Peaks mieleen.. Tästä vakuuttuneena ja ehkä hieman Ilkan mielenterveydestä huolissamme, etsimme hintalaatusuhteeltaan sopivan hotellin aivan ytimestä ja ajoimme sinne.

Saavuttuamme keskustaan näky oli todella hieno. Todella pieni mutta korkea keskusta hienossa iltavalaistuksessa joiden katuja ympäröi toinen toistaan hienompia puita ja pensaita. Tuntui että kadutkin oli hieman kapeampia kuin muualla. Toinen asia mikä pisti silmään oli siisteys. Tuntui siltä että olimme palanneet sivistyksen pariin. Paikasta tuli mieleen kaukaisesti Niiralan liikennepuisto mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. Hienon näköistä. Ajaessamme hotellin pihaan iloksemme huomasimme että kadut vilisivät juhlivia ihmisiä. Ilmarin vaisto oli oikeassa. Todella tervetullutta vaihtelua jo hieman paatuneeseen matkaseurueeseemme. Tätä olimme kaivanneet! Ei muuta kun hotellliin kirjautumaan ja yön sykkeeseen. Koko ilta hienoine baareineen ja yökerhoineen oli mukava piristysruiske reissullemme. Seuraavana aamuna starttasimme kohti Raleighia, Pohjois-Carolinaa. Tätä kuopiolaisen kiekkojumalan monivuotista asuinpaikkaa. Reissumme oli saaneet uuden kipinän.